Metsiensuojelun työkalupakki
Metsiensuojelun työkalupakki opastaa, miten vanhojen metsien suojelua voi edistää.
Pakissa on työvälineitä moneen tilanteeseen: Mitä tehdä, jos on löytänyt suojelunarvoisen metsän, mutta ei tiedä edes sen omistajaa? Entä mistä vanhoja metsiä voi etsiä? Pohdimme myös, onko mitään tehtävissä, jos vanhaa metsää uhkaa jo hakkuu.
Työkalut ovat vapaita kokeiltaviksi.
Lopputulos saattaa olla mitä parhain: metsä, joka säilyy metsänä ikuisesti.
Kannattaa ryhtyä edistämään metsän suojelua, kun se vielä on mahdollista.
Klikkaamalla alla olevaa laatikkoa pääset hyppäämään sivun sisällä suoraan kyseiseen aiheeseen.
Sivun lopusta löydät lisää vinkkejä, mistä muualta voit etsiä tietoa metsiensuojelusta.
Tiedossa hieno, suojelematon metsä – mitä tehdä?
Oletko löytänyt metsän, joka ansaitsisi tulla suojelluksi – metsän, jossa konkelopuut narahtelevat, sammal vaimentaa askelten äänen ja puukiipijät tutkivat kaarnanrakoja? Tai oletko ehkä retkeillyt sellaisessa metsässä jo vuosien ajan?
Joskus luontoharrastajat pelkäävät, että hieno, rauhoittamaton metsä hakataan heti, jos siitä puhutaan julkisesti. Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa yksikään metsähehtaari ei ole unohduksissa tai vailla omistajaa. Hakkuut ovat mahdollisia jokaisessa metsässä, jota ei ole tiukasti suojeltu luonnonsuojelulain nojalla. Ennemmin tai myöhemmin hakkuut todennäköisesti myös tapahtuvat, koska metsänomistajia pyritään aktivoimaan niihin.
Kaikki metsänomistajat eivät tunne suojeluvaihtoehtoja, joten senkin vuoksi aiheesta kannattaa puhua avoimesti. Moni metsänomistaja näkisi metsänsä mieluummin pystyssä, mutta taipuu hakkuisiin taloudellisten seikkojen takia – tietämättä, että myös suojelu on taloudellisesti hyvä vaihtoehto.
Kannattaa ryhtyä edistämään metsän suojelua, kun se vielä on mahdollista.
Selvitä kuka metsän omistaa
Sopivin keino suojella metsä määräytyy pitkälti sen mukaan, kuka alueen omistaa, ja vaihtoehtoja on lukuisia.
Suomen metsistä eniten omistavat yksityishenkilöt (60%). Valtio omistaa metsistä 26%, yritykset (lähinnä metsäyhtiöt) 9% ja muut tahot (kunnat, seurakunnat, säätiöt yms.) 5%.
Omistajan selvittäminen kannattaa aloittaa Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta, josta löydät metsätilan kiinteistötunnuksen maksutta. Kyseisen alueen omistajan nimen ja yhteystiedot saa Maanmittauslaitokselta. Jos kysyt vuosittain enintään 10 maanomistajan tietoja puhelimitse, palvelu on maksuton. Voit myös tilata yhden tai useamman kiinteistön omistajatiedot sähköpostitse maksullisesti.
Jos hieno metsä sijaitsee lähellä kotiasi tai mökkiäsi ja tunnet naapureita, omistajan henkilöllisyys saattaa selvitä myös kysymällä heiltä — usein ilmaiseksi ja nopeimmin.
Jos metsän omistaa yksityishenkilö, ota häneen yhteyttä
Voit lähestyä metsänomistajaa vaikkapa kirjeitse tai puhelimitse. Esitä asiasi kohteliaasti ja kiihkottomasti: metsä on kiinteistöomaisuutta, ja omaisuuteen liittyvät seikat ovat monille arkaluontoisia.
Kerro metsänomistajalle, miksi pidät hänen metsäänsä hienona. Voit perustella asian vaikkapa luontohavainnoilla, metsän yleisilmeellä tai virkistysarvoilla — kaikki syyt ovat tärkeitä, ja metsäluonnon merkityksestä saavat puhua ketkä tahansa, eivät vain biologit ja psykologit.
Tiedustele, onko maanomistaja kuullut METSO-ohjelmasta, jossa valtio maksaa verovapaan korvauksen metsän suojelemisesta. Esittele hänelle METSO-ohjelmaa tai pyydä tutustumaan siihen. Jos hän ei ole tottunut netinkäyttäjä, voit tulostaa perustiedot sivustolta. Kerro, että Elinvoimakeskuksen METSO-vastaavan arviointikäynti on maanomistajalle maksuton eikä velvoita mihinkään. METSO-ohjelma perustuu vapaaehtoisuuteen ja maanomistajan omaan harkintaan. Korosta suojeluprosessin helppoutta: suojelupäätöksen jälkeen metsästä ei koidu enää mitään vaivaa — ei hakkuita, istutuksia eikä vesakontorjuntaa.
Jos maanomistaja haluaa säilyttää osan metsästään ”puuhapalstana”, sekin on mahdollista. Suojeltavan alueen vähimmäispinta-ala METSO-ohjelmassa on noin 5 hehtaaria.
Suojelu korvausta vastaan
METSO-ohjelmassa metsän voi suojella korvausta vastaan niin, että maapohja jää omistajan haltuun — metsä siis pysyy suvussa, mikä voi olla monelle tärkeää. Suojelukorvaus vastaa puustoarvion mukaista käypää hintaa. Metsän suojeleminen saattaa olla taloudellisesti tuottoisampaa kuin hakkaaminen: hakkuun jälkeen omistajan on tehtävä istutus- ja taimikonhoitotyöt sekä maksettava veroa pääomatulojen verokannan mukaisesti (vuonna 2026 30 %, yli 30 000 eurolta 34 %). Suojelemalla omistaja välttää nämä kulut ja verot kokonaan.
Metsän myynti suojelutarkoitukseen
METSO-ohjelman kautta metsän voi myös myydä käypään hintaan valtiolle suojelutarkoitukseen, jolloin alueen omistaja vaihtuu. Sama koskee myyntiä Luonnonperintösäätiölle. Kerro metsänomistajalle erityisesti Luonnonperintösäätiöstä ja muista suojelusäätiöistä, jos arvelet hänen suhtautuvan varauksellisesti valtion viranomaisiin ja niiden tarjoamiin suojelukeinoihin.
Mitä tehdä, jos ei itse tohdi ottaa yhteyttä metsänomistajaan?
Elinvoimakeskuksen METSO-yhteyshenkilölle kannattaa ilmoittaa kaikista suojelemattomista vanhoista metsistä sekä ojittamattomista korvista ja muista soista.
Jos alueesi elinvoimakeskuksella on käytössään luonnonsuojelualueiden hankintaan varattua valtion rahaa ja he ottavat yhteyttä maanomistajaan, metsän suojelu voi edetä. On kuitenkin hyvä huomata, että suojelu kiinnostaa nykyään yhä useampia, mutta valtio jakaa suojelumäärärahoja niukasti; siksi kohteet joutuvat usein jonottamaan.
Luonnonperintösäätiö on kiinnostunut etenkin metsistä, joiden omistaja on ilmaissut edes varovaista myötämielisyyttä suojeluajatusta kohtaan. Säätiöllä ei toistaiseksi ole juurikaan resursseja etsiä vanhoja metsiä ja niiden omistajia ”hakuammunnalla” tai aloittaa ostoneuvotteluja aivan tyhjästä — siksi Ikimetsän ystävien ja muiden luonnosta välittävien ihmisten apu on näissä toimissa tervetullutta.
Tiivistäen: Jos metsäalueen suojelua on valmisteltu jo etukäteen – eli tiedät maanomistajan olevan kiinnostunut suojeluvaihtoehdosta – sekä yksityisellä että julkisella puolella suojeluhanke etenee nopeammin ja varmemmin. Mikäli maanomistaja haluaa, hän voi myös täyttää METSO-yhteydenottolomakkeen elinvoimakeskukseen. Yhteydenotto ei sido mihinkään, mutta sitä kautta omistaja saa lisätietoa metsästään ja sen mahdollisesta soveltuvuudesta METSO-ohjelmaan.
Entä jos metsän omistaa joku muu kuin yksityishenkilö?
Jos tiedät hienon metsän, jonka omistaa kunta, seurakunta, valtio tai metsäyhtiö, kannattaa lyöttäytyä yhteen luontojärjestöjen kanssa ja laatia alueesta suojeluesitys. Ota yhteyttä paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen tai luonnonsuojelupiiriin. Luonnonsuojelujärjestöt saattavat olla jo tietoisia kyseisestä metsästä — ehkä siitä on laadittu suojeluesityksiä jo aiemminkin.
Jos metsä on järjestöaktiiveille tuntematon, kutsu heidät sinne retkelle tai tuo muulla tavoin ilmi metsän luontoarvoja. Sen jälkeen järjestön nimissä voidaan laatia suojeluesitys metsän omistajalle. Esityksen voi tehdä yksinkin, mutta järjestön nimen painoarvo on suurempi. Esitykseen tarvitaan alueen kartta sekä luonnehdinta luonnon piirteistä eli suojeluarvoista.
Suojeluesityksessä kannattaa korostaa, että myös kunnat, seurakunnat ja metsäyhtiöt voivat saada METSO-korvausta metsän suojelemisesta tai myydä alueen valtiolle suojelutarkoitukseen.
Luonnonsuojeluliiton sivuilla on lisää tietoa siitä, miten voit edistää etenkin kuntien omistamien metsien suojelua. Jos lähimetsäsi tai muuten arvokkaaksi tietämäsi metsä on kunnan, seuraa Luonnonsuojeluliiton tarjoamia askelmerkkejä suojelun edistämiseksi.
Mistä etsiä suojelunarvoisia metsiä?
Jos olet epävarma, tunnetko luonnonsuojelullisesti arvokkaan vanhan metsän, tutustu kriteereihin esimerkiksi METSO-ohjelman sivustolla. Monet luontoalan toimijat järjestävät aiheesta myös maksuttomia koulutuksia ja webinaareja.
Etsi vanhoja metsiä maastossa kulkemalla ja tarkkaile maisemia matkoillasi
Etsi vanhoja metsiä maastossa kulkemalla ja tarkkaile maisemia matkoillasi. Tutki Maanmittauslaitoksen karttoja ja etsi lupaavan näköisiä alueita: ei metsäautotietä aivan lähistöllä, mutkainen eli kaivinkoneelta säästynyt puro, ojittamaton suo…
Karttapaikka-palvelussa pystyt myös katsomaan ilmakuvista, onko alue avohakattu tai näyttääkö puusto muuten hataralta, vai näkyykö alueella tummaa ja pörheää puustoa – siis potentiaalisesti vanhaa ja luonnoltaan arvokasta metsää. Ilmakuviin tutustuminen säästää vaivaa ja auttaa kohdentamaan maastoretket oikein.
Lisätietoja:
Seuraa metsäkiinteistöjen myynti-ilmoituksia
Myynti-ilmoituksissa puhutaan harvoin luontoarvoista, mutta metsätaloudellisten ilmaisujen takaa voi aavistaa jotain metsän todellisesta olemuksesta. Etsi ilmoituksia, joissa on mm. tämäntapaisia sanoja: hakkuukypsä, uudistuskypsä, runsaspuustoinen, hyväpuustoinen, kaatoikäinen. Ne saattavat viitata siihen, että myytävä metsä on saanut kehittyä ja vankistua rauhassa, parhaimmillaan jopa vailla harvennus- tai alikasvoshakkuita. Nykyään monissa myynti-ilmoituksissa on kuvia, joiden avulla hahmottaa metsän yleisilmettä.
Myynti-ilmoituksissa mainitaan usein metsän puuston määrä kuutiometreinä. Talousmetsissä on nykyään keskimäärin vain noin 100 kuutiometriä puuta hehtaarilla, mutta luonnonmetsässä kuutioita voi hehtaarilla olla useita satoja. Tänä päivänä arvokasta on kuitenkin jo se, että metsän puuston rakenne on luonnontilaisen kaltainen ja puulajeja on runsaasti, ei vain yhtä tai kahta lajia. Jos puustoa on yli 150 kuutiota hehtaarilla, metsä alkaa olla huomionarvoinen. Kaikki riippuu toki alueesta, sillä kalliolla tai suolla metsä saattaa olla melko vähäpuustoinen mutta silti luonnontilaisen kaltainen ja arvokas.
Lupaavista metsänmyynti-ilmoituksista kannattaa ilmoittaa elinvoimakeskuksen METSO-yhteyshenkilölle tai Luonnonperintösäätiölle, jotka selvittävät asiaa eteenpäin. Jos metsä todetaan maastokatselmuksessa arvokkaaksi, valtio tai Luonnonperintösäätiö voi tehdä siitä tarjouksen. Valtio ohjaa vuosittain määrärahoja suojelualueiden hankintaan, ja elinvoimakeskukset ottavat siksi vastaan tietoja myynnissä olevista vanhoista metsistä.
On muistettava, että vaikka elinvoimakeskus tai Luonnonperintösäätiö osallistuisi tarjouskilpailuun, metsä saattaa päätyä jollekin toiselle. Joskus kuitenkin onnistaa. Ikimetsän ystävien vinkkien ansiosta moni myytävänä ollut metsä on tullut suojelluksi.
Entä jos vanhaa metsää uhkaavat jo hakkuut?
Silloin kun puukaupat on jo sovittu ja hakkuu merkitty maastoon, on harvinaista, jos omistaja muuttaa mielensä. Yrittää kuitenkin aina kannattaa, ja siksi kannustamme lämpimästi ottamaan omistajaan yhteyttä, jos se vain tuntuu mahdolliselta.
Metsänkäyttöilmoituksista näkee mihin ja millaisia hakkuita alueelle on suunnitteilla. Metsänkäyttöilmoitus on tehtävä hakkuista aikaisintaan kolme vuotta ja viimeistään 10 päivää ennen hakkuuta. Harvennushakkuu on tietysti lievempi kuin avohakkuu, vaikka metsän luonne toki muuttuu silloinkin voimakkaasti.
Suosittelemme ottamaan yhteyttä paikalliseen elinvoimakeskuksen METSO-vastaavaan, heillä on paras tieto onko METSO-rahoja käytettävissä ja voisiko maanomistajaa lähestyä suojeluehdotuksen merkeissä.
Mikä voisi estää hakkuut?
Luonnonsuojelulain 73 §:n mukaan ”maakotkan, merikotkan, kiljukotkan, pikkukiljukotkan tai sääksen pesäpuu, jossa oleva pesä on toistuvasti käytössä ja selvästi nähtävissä, on rauhoitettu”. Nämä lajit siis rajoittavat metsien käsittelyä, samoin liito-orava ja erityisesti suojeltavat lajit. Pesimäaikaan ei muidenkaan harvalukuisten petolintujen pesien lähellä saa tehdä hakkuita, ja hakkuut on kielletty myös rehevissä lehtipuuvaltaisissa metsissä, korvissa ja rantametsissä 15.4.-15.7. välisenä aikana.
Lisäksi metsälain 10 § suojelee erityisen arvokkaita elinympäristöjä, joissa hakkuita ei saa tehdä niin, että alueen ominaispiirteet kärsivät. Näiden luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten metsälakikohteiden säilyminen on turvattava metsien käsittelyssä.
Lisää vinkkejä metsiensuojeluun ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen
METSO on yksityisille metsänomistajille suunnattu vapaaehtoinen ohjelma, jonka kautta voi suojella ja hoitaa metsiensä luontoarvoja: turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Suojelusta maksetaan korvaus.
WWF:n metsävaikuttamisopas neuvoo, mitä sinä voit tehdä kirittääksesi suuria metsänomistajia suojelemaan metsiä ja muuttamaan metsänhoitotapojaan paremmiksi luonnon ja virkistyskäytön kannalta
Luonnonperintösäätiö etsii ja hankkii omistukseensa suojeltavaksi ensisijaisesti metsäalueita, jotka eivät ole aktiivisesti hoidettuja talousmetsiä, vaan niillä on tavalla tai toisella merkitystä monimuotoisuuden suojelulle.
Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaanpiirin julkaisema Metsäopas tarjoaa runsaasti työkaluja niille, jotka haluavat puolustaa metsiä. Oppaassa keskitytään erityisesti kuntien omistamiin metsiin, jotka ovat yhteistä omaisuuttamme, mutta suuri osa sisällöstä on sovellettavissa muuallakin.