Metsiensuojelun työkalupakki

Metsiensuojelun työkalupakki opastaa, miten vanhojen metsien suojelua voi edistää. Pakissa on työvälineitä moneen tilanteeseen: Mitä tehdä, jos on löytänyt suojelunarvoisen metsän, mutta ei tiedä edes sen omistajaa? Entä mistä vanhoja metsiä voi etsiä?

Työkalut ovat vapaita kokeiltaviksi. Lopputulos saattaa olla mitä parhain: metsä, joka säilyy metsänä ikuisesti.

Tiedossa hieno, suojelematon metsä – mitä tehdä?

Oletko löytänyt metsän, joka ansaitsisi tulla suojelluksi – metsän, jossa konkelopuut narahtelevat, sammal vaimentaa askelten äänen ja puukiipijät tutkivat kaarnanrakoja? Tai oletko ehkä retkeillyt sellaisessa metsässä jo vuosien ajan?

Kannattaa ryhtyä edistämään metsän suojelua, kun se vielä on mahdollista.

Joskus luontoharrastajat pelkäävät, että hieno, rauhoittamaton metsä hakataan heti, jos siitä puhutaan julkisesti. Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa yksikään metsähehtaari ei ole unohduksissa tai vailla omistajaa. Hakkuut ovat mahdollisia jokaisessa metsässä, jota ei ole tiukasti suojeltu luonnonsuojelulain nojalla. Ennemmin tai myöhemmin hakkuut todennäköisesti myös tapahtuvat, koska metsänomistajia pyritään aktivoimaan niihin.

Kaikki metsänomistajat eivät tunne suojeluvaihtoehtoja, joten senkin vuoksi aiheesta kannattaa puhua avoimesti. Moni metsänomistaja näkisi metsänsä mieluummin pystyssä, mutta taipuu hakkuisiin taloudellisten seikkojen takia – tietämättä, että myös suojelu on taloudellisesti hyvä vaihtoehto.

1. Selvitä, kuka metsän omistaa

Sopivin keino suojella metsä määräytyy pitkälti sen mukaan, kuka alueen omistaa. Vaihtoehtoja on lukuisia. Suomen metsistä eniten omistavat yksityishenkilöt (60 prosenttia). Valtio omistaa metsistä 26 prosenttia, yritykset (lähinnä metsäyhtiöt) 9 prosenttia ja muut tahot (kunnat, seurakunnat, säätiöt yms.) 5 prosenttia.

Omistajan saa selville tiedustelemalla asiaa Maanmittauslaitokselta. Ennen yhteydenottoa kannattaa selvittää metsätilan kiinteistötunnus Karttapaikka-palvelusta (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/). Yksittäisen metsänomistajan tiedot saa Maanmittauslaitokselta ilmaiseksi.

Jos hieno metsä sijaitsee lähellä kotiasi tai mökkiäsi ja tunnet naapureita, metsän omistajan henkilöllisyys saattaa selvitä myös kysymällä heiltä.

2. Jos metsän omistaa yksityishenkilö, ota häneen yhteyttä

Voit lähestyä metsänomistajaa vaikkapa kirjeitse tai puhelimitse. Esitä asiasi kohteliaasti ja kiihkottomasti. Metsä on kiinteistöomaisuutta, ja omaisuuteen liittyvät seikat ovat monille arkaluontoisia. Kerro metsänomistajalle, miksi pidät hänen metsäänsä hienona; voit perustella asian vaikkapa luontohavainnoilla, metsän yleisilmeellä, virkistysarvoilla. Kaikki syyt ovat tärkeitä, ja metsäluonnon merkityksestä saavat puhua ketkä tahansa, eivät vain biologit ja psykologit.

Tiedustele, onko maanomistaja kuullut Metso-ohjelmasta, jossa valtio maksaa verovapaan korvauksen metsän suojelemisesta. Jos mahdollista, esittele omistajalle Metso-ohjelmaa (metsonpolku.fi) tai pyydä häntä tutustumaan siihen. Jos metsänomistaja ei ole tottunut netinkäyttäjä, tulosta hänelle perustietoa Metso-ohjelman sivustolta. Kerro, että ELY-keskuksen Metso-vastaavan arviointikäynti on maanomistajalle ilmainen eikä velvoita mihinkään. Metso-ohjelma perustuu vapaaehtoisuuteen, maanomistajan omaan harkintaan. Korosta suojeluprosessin helppoutta ja sitä, että suojelupäätöksen jälkeen metsästä ei koidu enää mitään vaivaa (hakkuita, istutuksia, vesakontorjuntaa yms.).

Jos maanomistaja haluaa säilyttää osan metsästään ”puuhapalstana”, sekin on mahdollista. Suojeltavan alueen minimipinta-ala on Metso-ohjelmassa noin 5 hehtaaria.

Suojelu korvausta vastaan

Metso-ohjelmassa metsän voi suojella korvausta vastaan siten, että maapohja jää omistajan haltuun. Metsä siis pysyy suvussa – tämä seikka voi olla monelle tärkeä. Suojelukorvaus vastaa puustoarvion mukaista käypää hintaa. Metsän suojeleminen saattaa hyvinkin olla taloudellisesti tuottoisampaa kuin hakkaaminen, sillä hakkuun jälkeen metsänomistajan on tehtävä istutus- ja taimikonhoitotyöt ja maksettava veroa (pääomatulojen verokannan mukaisesti). Luonnonsuojelualueen perustamalla maanomistaja välttää istutus- ja taimikonhoitotöiden kulut sekä verot.

Metsän myynti suojelutarkoitukseen

Metso-ohjelman kautta metsän voi myös myydä käypään hintaan valtiolle suojelutarkoitukseen, jolloin alueen omistaja vaihtuu. Samoin käy, jos maanomistaja myy metsän Luonnonperintösäätiölle. Kerro metsänomistajalle Luonnonperintösäätiöstä etenkin silloin, jos arvelet hänen suhtautuvan varauksellisesti valtion viranomaisiin ja heidän tarjoamiinsa suojelukeinoihin.

3. Mitä tehdä, jos ei itse tohdi ottaa yhteyttä metsänomistajaan?

ELY-keskuksen Metso-yhteyshenkilölle (https://metsonpolku.fi/fi-FI/Yhteystiedot) kannattaa ilmoittaa kaikista suojelemattomista vanhoista metsistä ja ojittamattomista korvista ym. soista. Jos ELY-keskuksella sattuu olemaan käytössään luonnonsuojelualueiden hankintaan varattua valtion rahaa, koko metsän suojelu saattaa liikahtaa eteenpäin.

Joissain maakunnissa toteutetaan myös Metso-tiedotuskampanjoita, joissa viranomaiset ottavat suoraan yhteyttä hienojen metsien omistajiin ja kertovat suojeluvaihtoehdosta. Usein näihin kampanjoihin toivotaan luontoharrastajilta vinkkejä potentiaalisista suojelukohteista.

Luonnonperintösäätiö on kiinnostunut etenkin niistä metsistä, joiden omistaja on ilmaissut vähintään varovaista myötämieltä suojeluajatusta kohtaan. Säätiöllä ei toistaiseksi ole juurikaan resursseja lähteä etsimään vanhoja metsiä ja niiden omistajia ”hakuammunnalla” ja aloittaa ostoneuvotteluja aivan tyhjästä. Näissä toimissa Ikimetsän ystävien ja muiden luonnosta välittävien ihmisten apu on tervetullutta.

4. Entä jos metsän omistaa joku muu kuin yksityishenkilö?

Jos tiedät hienon metsän, jonka omistaa kunta, seurakunta, valtio tai metsäyhtiö, kannattaa lyöttäytyä yhteen luontojärjestöjen kanssa ja laatia alueesta suojeluesitys. Ota yhteyttä paikalliseen luonnonsuojeluyhdistykseen tai luonnonsuojelupiiriin (https://www.sll.fi/yhteystiedot/luonnonsuojelupiirit/). Luonnonsuojelujärjestöt saattavat jo olla tietoisia kyseisestä metsästä – ehkä siitä on laadittu suojeluesityksiä jo aiemminkin.

Jos metsä on järjestöaktiiveille tuntematon, kutsu heidät sinne retkelle tai tuo muulla tavoin ilmi metsän luontoarvoja. Sen jälkeen järjestön nimissä voidaan laatia suojeluesitys metsän omistajalle. Suojeluesityksen voi tehdä yksinkin, mutta järjestön nimen painoarvo on suurempi. Esitykseen tarvitaan alueen kartta ja luonnehdinta luonnon piirteistä eli suojeluarvoista.

Suojeluesityksessä kannattaa korostaa, että myös kunnat, seurakunnat ja metsäyhtiöt voivat saada Metso-korvausta metsän suojelemisesta tai myydä alueen valtiolle suojelutarkoitukseen (https://metsonpolku.fi/fi-fi/Metsanomistajalle/Kuntien_ja_seurakuntien_METSO).

Mistä etsiä suojelunarvoisia metsiä?

Jos olet epävarma, tunnetko luonnonsuojelullisesti arvokkaan vanhan metsän, tutustu kriteereihin esimerkiksi Metso-ohjelman sivustolla (https://metsonpolku.fi/fi-FI/Metsanomistajalle/Millainen_metsa_kelpaa_suojeluun).

1. Etsi vanhoja metsiä maastossa kulkemalla ja tarkkaile maisemia matkoillasi. Tutki karttoja (https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/) ja etsi lupaavan näköisiä alueita: ei metsäautotietä aivan lähistöllä, mutkainen (eli kaivinkoneelta säästynyt) puro, ojittamaton suo…

Karttapaikka-palvelussa pystyt myös katsomaan ilmakuvista, onko alue avohakattu tai näyttääkö puusto muuten hataralta, vai näkyykö alueella tummaa ja pörheää puustoa – siis potentiaalisesti vanhaa ja luonnoltaan arvokasta metsää. Ilmakuviin tutustuminen säästää vaivaa ja auttaa kohdentamaan maastoretket oikein.

2. Seuraa metsäkiinteistöjen myynti-ilmoituksia netissä ja painetussa mediassa. Esimerkiksi www.metsatilat.fi -sivustolta löytää usein kiintoisia kohteita. Metsiä kaupataan myös mm. Etuovi.comissa (https://www.etuovi.com/haku/myytavat-maa-ja-metsatilat) ja Tori.fi:ssä (https://www.tori.fi/koko_suomi/metsatilat_ja_maatilat).

Myynti-ilmoituksissa puhutaan harvoin luontoarvoista, mutta metsätaloudellisten ilmaisujen takaa voi aavistaa jotain metsän todellisesta olemuksesta. Etsi ilmoituksia, joissa on mm. tämäntapaisia sanoja: hakkuukypsä, uudistuskypsä, runsaspuustoinen, hyväpuustoinen, kaatoikäinen. Ne saattavat viitata siihen, että myytävä metsä on saanut kehittyä ja vankistua rauhassa, parhaimmillaan jopa vailla harvennus- tai alikasvoshakkuita. Nykyään monissa myynti-ilmoituksissa on kuvia, joiden avulla hahmottaa metsän yleisilmettä.

Myynti-ilmoituksissa mainitaan usein metsän puuston määrä kuutiometreinä. Talousmetsissä on nykyään keskimäärin vain noin 100 kuutiometriä puuta hehtaarilla, mutta luonnonmetsässä kuutioita voi hehtaarilla olla useita satoja. Tänä päivänä arvokasta on kuitenkin jo se, että metsän puuston rakenne on luonnontilaisen kaltainen ja puulajeja on runsaasti, ei vain yhtä tai kahta lajia. Jos puustoa on yli 150 kuutiota hehtaarilla, metsä alkaa olla huomionarvoinen. Kaikki riippuu toki alueesta, sillä kalliolla tai suolla metsä saattaa olla melko vähäpuustoinen mutta silti luonnontilaisen kaltainen ja arvokas.

Lupaavista metsänmyynti-ilmoituksista kannattaa ilmoittaa ELY-keskuksen Metso-yhteyshenkilölle (https://metsonpolku.fi/fi-FI/Yhteystiedot/ELYkeskusten_yhteystiedot), Ikimetsän ystävät ry:lle tai Luonnonperintösäätiölle, jotka selvittävät asiaa eteenpäin. Jos metsä todetaan maastokatselmuksessa arvokkaaksi, valtio tai Luonnonperintösäätiö voi tehdä siitä tarjouksen. Valtio ohjaa vuosittain määrärahoja suojelualueiden hankintaan, ja ELY-keskukset ottavat siksi vastaan tietoja myynnissä olevista vanhoista metsistä.

On muistettava, että vaikka ELY-keskus tai Luonnonperintösäätiö osallistuisi tarjouskilpailuun, metsä saattaa päätyä jollekin toiselle. Joskus kuitenkin onnistaa. Ikimetsän ystävien vinkkien ansiosta moni myytävänä ollut metsä on tullut suojelluksi – Luonnonperintösäätiön alueista mm. Pyhärannan Sorklonvainio, Nousiaisten Mustakorpi, Harjavallan Porolansuo ja Kokemäen Lintukangas.

Lisää vinkkejä metsiensuojeluun ja luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen vasemman puolen valikosta.